Poika ja kirjallisuuden sisin

Kirjallisuus on antanut ja ottanut jokaisen elämässä paljon. Nuorempana halusi kuulla luettavan kasapäin tarinoita ja satuja usein iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Varttuessa hieman, kärsivällisyys kasvoi ja kykeni kuuntelemaan jo kronologisesti etenevää romaania. Epäilemättä kaikki ottavat jo lapsena ensi askeleensa kirjallisuuden häkellyttävään ja monimuotoiseen maailmaan. Olen iloisen onnellinen siitä, että hyvinvointivaltioksi lukeutuva isänmaamme tarjoaa jo päiväkodista alkaen kurkistuksen yhteen suureen kulttuurin lokeroon. Lukeminen onkin melkeinpä väistämätön asia sen oppimisen jälkeen. On kehittävää ja kiinnostavaa kun voi itse lukea asioista, eläytyä luetun tekstin mukana tai lueskella ja yhdistellä kaikkea sitä mitä ei ennen lukutaitoa osannut edes kuvitella. Silloin avautuu uusi suuri portti maailmaan ja sen yhä mielenkiintoisempiin yksityiskohtiin.

Koulussa opetetaan äidinkieltä ja kirjallisuutta rapiat kaksitoista vuotta, mikäli jatkaa peruskoulun päätyttyä yleissivistävän koulutuksen havittelua. Koen kirjallisuuden ja opiskelun merkityksen erittäin tärkeänä peruspilarina tulevaisuudelle. Monet ovat varmasti salaa vain ylpeitä siitä, että kirjallisuutta ”joutuu” opiskelemaan tai että saa ylipäätään mahdollisuuden sen opiskeluun koulussa. Kirjallisuudesta on ollut itselleni ja varmasti myös kaikille muille vain hyötyä. On hienoa ja käytännöllistä tietää asioista, lukea ja kirjoittaa erilaisia tekstejä ja tuntea kirjallisuutta yleisesti.

Suomessa asiat ovat erittäin mallikkaasti ja esimerkillisesti.  Koulussa toimivat vastuuntuntoiset erityisopettajat, jotka opastavat ja seuraavat tarvittaessa lukemista ja kirjoittamista. On suurenmoista, että kaikille taataan samat oikeudet ja mahdollisuudet lukemista ja kirjallisuutta silmällä pitäen. Kirjallisuus antaa mahdollisuuksia ja opettaa uusia tapoja tarkastella asioita. Ajattelen sen olevan suuri ja monimuotoinen asia, mikä auttaa ihmisiä ymmärtämään ja tulkitsemaan muita sekä itseään. Kirjallisuus yhdistää ja sen kautta on yksinkertaista välittää tai ilmaista asioita.

Ystäväpiireissä on luonnollisesti kaikenlaisia ihmisiä. Olen usein miettinyt miten toiset tuntuvat tietävän asioista muita enemmän. Yleinen asioiden seuraus ja opiskelu vaikuttavat totta kai, mutta myös lukeminen ja kirjoittaminen. Ihmiset jotka pitävät kirjallisuudesta tai lukemisesta käytännöllisesti positiivisella tasolla ovat usein myös kielellisesti ja tiedollisesti päteviä. Olen aina pitänyt arvossa kielellisesti rikasta ja retorisesti luovaa puhetta ja kirjoitusta. Mielestäni se vaikuttaa kuulijaan tai lukijaan erinomaisesti sekä kuulostaa vakuuttavalta. Vanhempana ja ”sivistyneempänä” huomaa omassakin kielenkäytössä pienoisia muutoksia siihen suuntaan.

Kirjallisuus on meille arkipäiväinen asia. Välillä tuntuu, että melkein unohdamme sen olemassaolon tärkeyden. Onhan kirjoilla suuri merkitys esimerkiksi oppimisessa ja opettamisessa. On ymmärrettävää ettei kirjallisuus kiinnosta kaikkia. Kiinnostus kirjallisuuteen sekä muihin elämän suuriin ja tärkeisiin asioihin kehittyy ja kasvaa iän myötä; lapsuudesta aikuisikään. Nuorempana kirjallisuus tuntui vain taakalta ja suurin piirtein turhuudelta. 

Varttuneempana sen lukuisat muodot ja kokonaisuudet ovat alkaneet kiinnostaa yhä enemmän. Tietenkin nuorempana nähdään asiat toisin, eikä se ole ollenkaan tuomittavaa.