Luin Geoffrey Chaucerin (n.1343 – 25. lokakuuta 1400) klassikoksi muodostuneen runotarinakokoelman Canterburyn tarinoita. Chaucer oli englantilainen kirjailija, runoilija, filosofi ja diplomaatti. Hän oli varsinaiselta ammatiltaan tullimestari, joka työn lomassa käänsi englanniksi monia aikakautensa merkkiteoksia. Chaucer oli ensimmäisiä kansankielellä kirjoittavia kirjailijoita aikana, jolloin latina ja ranska olivat tyypillisimpiä sivistyneistön käyttämiä kieliä. Chaucerin tunnetuimpia teoksia ovat Canterburyn tarinat ja traagiseksi luonnehdittu rakkausrunoelma Troilus and Criseyde.
Canterburyn tarinoita on 1300-luvulla kirjoitettu kokoelma runomuotoisia tarinoita. Kokoelma koostuu 24 erilaisesta kertomuksesta, joita yhdistää kehyskertomus. Kehyskertomus kertoo pyhiinvaeltajajoukon matkasta Lontoosta Canterburyyn kunnioittamaan murhatun arkkipiispan Thomas Becketin maallisia, pyhiä jäännöksiä.
Ennen matkaa kaikki kokoontuvat majatalossa ja sopivat riehakkaissa ja lähdönsekaisissa tunnelmissa, että jokainen kertoo matkalla muiden viihdyttämiseksi kaksi tarinaa. Näin syntyvät ”Canterburyn tarinat”. Tarinat käsittelevät ritariromantiikkaa, ihmisluontoa ja tavallista elämää. Toiset tarinoista ovat vakavampia ja toiset humoristisempia. Kokoelmassa esiintyvät henkilöhahmot ovat persoonallisia ja viisaita. Lisäksi heillä tuntuu olevan paljon esimerkkejä ja muistoja elämästä.
Kokoelma oli monin paikoin hauskaa ja omalaatuista luettavaa, koska se oli kirjoitettu runomuotoon. Loppusoinnukkuus melkein jokaisessa runossa herätti positiivista intoa itsessäni. Oli hauska huomata runojen olevan myös eräänlaista taidetta kirjallisuus-statuksensa ohella. Mielestäni kokoelma oli tehty rakenteeltaan nerokkaasti, muttei liian epäselvästi. Kehyskertomus ja muut tarinat sitä tukien, loivat kirjasta erittäin uuden ja monipuolisen lukukokemuksen.
Hyvä teksti! Kirjoitat hyvin selkeästi sekä ytimekkäästi. Kerroit tekstissäsi, että Canterburyn tarinat koostuivat runoista; jäin vielä kaipaamaan pientä näytettä/selostusta siitä, minkälaista oli tuon ajan runous...
VastaaPoistaTuon ajan runous oli loppusointuista ja teemat olivat usein mielivaltaisia. Väliin melankolisia ja toisinaan hilpeitä. Canterburyn tarnoissa runot kertovat jokaisen matkaajan silmin elämästä ja vastoinkäymisistä.
VastaaPoistaKeskiaikainen kirjallisuus pyhitettiin vahvasti runoudelle, mutta esim. ritariromaaneilla ja sankaritarinoilla oli niin ikään suuri jalansija.
Canterburyn tarinat ilmentää oivallisesti kyseisen ajan klassikkoa. Kertomusten sisältö ja vaihtelevuus tekevät kirjasta monipuolisen ja hyvin ennalta-arvaamattoman.